Olen nauraa rätkättänyt tänään, kun luin väärin tekstin "Lopettakaa eläinkokeet, käyttäkää gootteja!". Tämä oli joku paitateksti. Kannattaisin kyllä idioottien käyttämistä, onko niille mitään muutakaan hyödyllistä funktiota? Tietysti se, että idiootit antavat ei-idiooteille sitä ihanan ihanaa ylemmyydentunnetta ja lämmintä valoa jossa paistatella omassa älyn auvoisuudessaan.
Sanan 'idiootti' etymologiahan juontaa antiikin Kreikkaan ja viittaa epäpoliittiseen henkilöön. Muistelen lukion historianopettajan puhuneen, että varsinkin ne, jotka eivät äänestäneet, määriteltiin idiooteiksi. Ääliömäisyyden sävy sanaan tuli myöhemmin.
Minun mielestä idiootti on henkilö, joka ei mm. osaa lukea oikein sosiaalisia tilanteita, toimii vastoin ympäristön toiveita ilman järkeviä tai loogisia syitä ja ajattelee kaiken omista lähtökohdistaan, vaikka tilanne vaatisi avarampaa katsontakantaa. Ja huomio tälle: idiootiksi nimittämälläni henkilöllä ei ole mitään lääketieteellistä diagnoosia, joka selittäisi käyttäytymisen. Aiemmin lääketiedehän on määritellyt idiooteiksi mm. kehitysvammaiset. Nykytiede tuntee melko pitkällekin monien tautien ja vammojen syitä ja pystyy erittelemään asioita niitten takana. Nuo esittämäni idiootin tuntomerkithän sopivat moneen taudinkuvaan ja tässä yhteydessä siis niihin en niitä tarkoita liitettävän. Idiootilla tarkoitan siis "normaalia" ihmistä, joka EI VAAN TAJUU!
Miksi jotkut ihmiset ovat mielestäni idiootteja? Miksi jotkut ärsyttävät jo pelkästään tuomalla kärsänsä näköpiiriini? Olenko suvaitsematon eri tavoin toimivia ja eri lähtökohdista ajattelevia ihmisiä kohtaan? Ilmeisesti olen. Pidän itseäni kuitenkin melko liberaalina ja "antaa melkein kaikkien kukkien kukkia"-tyyppinä, hämäänkö itseäni?
Uskaltaako joku muukin kertoa, mitä ajattelette sanasta idiootti ja millainen sellainen mielestänne on?
2 kommenttia:
Nykyään kaikelle idioottimaisuudelle tai kansanomaisemmin kusipäisyydelle on olemassa jokin diagnoosi niin, että voi kertoa kohteliaasti "kärsivänsä" siitä tai tästä tai tuosta persoonallisuushäiriöstä, ja sekin perhana johtuu siitä, ettei ole tarpeeksi rakastettu pienenä, joten ihmisen kusipäisyys ei ole koskaan hänen mänttiydensä omaa syytä eikä auta vaikka peiliin katsoisi. PERKELE! Idioottimaisuutta on se, että syytetään muita eikä oteta itse vastuuta mistään eikä varsinkaan omasta elämästä.
Jos lähettäis kaivamaan, niin varmaan jokaisesta saisi jonkun diagnoosin väkisin väännettyä, normaali-ihmistähän ei ole! Minäkään en pidä asioiden taakse piiloutumisesta. Vastuu tuntuu olevan ihmisillä "vain omista asioista".
Onko meidän yhteiskuntamme painottunut liikaa individualismin, yksilön mahtavuuden ylistämiseen, että on niin helppo unohtaa toisten ajatteleminen? Esimerkiksi tilanteessa, jossa aikuinen näkee kahden lapsen leikkivän ja toinen lapsi alkaa hakata toista päähän, yllättävän moni on reagoimatta ja ajattelee vain, että aivan sama, ei oo minun lapsi.
Lähetä kommentti