Pelivehkeet!

Pelejä, joissa neljävuotias päihittää 34-vuotiaan 24-vuotiaan mennen tullen: MUISTIPELI!

Siis kuinka vaikeaa yhden muistipelin pelaaminen voi olla? Ei siinä tarvita ydinfyysikkoa muistamaan parinkymmenen (hemmetin samannäköisen) prinsessan kuvaa! Mutta EI! Ihan mahdoton peli! MITEN VOI NELJÄVUOTIAS VOITTAA JOKA HITON KERTA 16-0? Ja ihan tosissani pelasin vielä, yhtään en tasoitusta antanut (en saamari vieköön voinut)!

Toinen peli -jossa äiti saa myös köniinsä- on tämä viisivuotiaille suunnattu kalastuspeli. Neiti Moo päihitti minut tässä jo kolmevuotiaana! Se ongenkoukku ei vaaaaaan osu niiden louskuttavien kalojen avautuviin ja sulkeutuviin suihin, ihan kuin käsi ja pää olisivat eri henkilöistä, ne eivät toimi yhteen!

Alan pikkuhiljaa epäillä itseäni jälkeenjääneeksi. 

Muita kivoja pelejä (no lapsille kivoja, minusta nää kaikki on aika hanurista kun jää neljävuotiaan jalkoihin), joita meillä tykätään pelailla:

Hertan maailman vastakohtien palapeli on mukava ja helppo (jopa minulle, hahahahah!). Neljävuotias on jo aika haka tuossa, ei ole enää niin opettavainen peli.

Muutenkin meillä on paljon palapelejä. Moo on niissä myös hyvä (tässä minä vielä päihitän hänet, JESSSSSSSSSSSSSSSSSSS!). Itsekin pidän palapelien tekemisestä ja haaveissa on, että olisi enemmän tilaa jolloin voisin levittäytyä isojen palapelien kanssa rauhassa harrastamaan. Tässä muutamia suosikkipalapelejä. 99 palan palapeliin Moo ei jaksa kokonaan keskittyä, taitoa näyttäisi olevan kyllä koko palapelin kasaamiseen, tytöllä on todella vahvana sekä hahmotus- että päättelykyky.

 

Korttipelejä ei meillä vielä harrasteta. Suvussa kyllä kulkee vahvana korttipeliharrastus, että pian varmaan Mookin pitää korttipelien saloihin tutustuttaa! Nämä Risto Räppääjä -kortit tulivat Hesburgerista ja ovat olleet kovassa käytössä. Ideana on, että toinen kysyy kortista hassuja Risto Räppääjä -aiheisia kysymyksiä ja toinen vastaa yhtä hassusti. Nämä viihdyttävät neljävuotiasta suuresti ja on meillä aikuisillakin hauskaa :)

Pleikkarilla Moon ei vielä anneta pelata (ei edes ole oikein tuon ikäiselle soveltuvaa peliä meillä) ja tietokoneella hänen annetaan pelata noin pari kertaa kuussa Seikkailija Dora -peliä, jossa ohjataan koiraa keräämään luita.

Hankintalistalla on lapsuuteni suosikkipeli Afrikan tähti, sitä olisikin kiva pelata koko perheen voimin (plus siinä voisin yrittää luottaa sentään tuuriin jonkin verran ettei kaikessa tarvitse hävitä)!

Aikuisen vääristynyt näkymä maailmaan

Oma tyhmyys maailman asoiden tolasta paljastuu (viimeistään) sitten, kun hankkii lapsia. Kaikenlaisia uskomuksia minullakin on asioista ollut. Esimerkiksi My Little Ponyt. Kun ne sairastuvat, kuvittelen niiden menevän eläinsairaalaan. Asia ei kuitenkaan ole näin. Ponit korjataan sahalla. Sitä, miksi näin on, en tiedä. Pakko minun silti on tähän uskoa, sillä kolmevuotias on hyvin varma asiastaan, enkä keksi mitään järkevää perustelua sillekään, miksi ne kaakit nyt pitäisi sinne eläinsairaalaan raahata! Tuleehan se tietysti halvemmaksikin korjata sahalla ja ruuvimeisselillä sairastunut poni. Liekö pientä kirurgin vikaa neidissä, kun minunkin polveni pääsi sahakäsittelyyn. En edes tiennyt polvessa vikaa olevan. Mutta vähänpä muutenkaan mistään mitään tiedän, sen olen huomannut.

Suosittelen kaikille lasten hankkimista! Tosin, suosittelevathan ihmiset huumeidenkäyttöäkin, (jaa, varmaan lähinnä niitä myyvät henkilöt...) tai Kim Jong ilin vallassaoloa (no, Rakas Johtaja itse ainakin). Lapset tuovat elämään järjestyksen (olet itse kaikessa viimeinen ja jos et pidä kylmästä ruoasta, kannattaa opetella pitämään) ja merkityksen (olet palvelija, piste). Lapsensaannin myötä suhteellisuudentajusi kokee huiman muokkausprosessin (oma p*skana oleva olkapääsi kestääkin  -kappas vain!- 15 kiloisen rimpuilevan säkin kantamisen, kun säkki/lapsi saa hätätiladraamakohtauksen keskellä Prismaa pikkusormen pipistä).

Jotenkin se on hirveän suloista seurata, kun lapsi touhuaa omiaan. Nyt 3,5-vuotiaana leikit ovat vain monipuolistuneet ja niitä seuratessa näkee myös sen, miten itse hoitaa lastaan. Moolle tärkeitä leikkejä ovat nukkeleikit. Hän hoitaa monia vauvojaan ja kutsuu itseään vauvojensa äidiksi. Vauvat hän laittaa nukkumaan samalla tapaa, kuin me laitamme Moon nukkumaan. On tosi liikuttavaa, kun Moo nukuttaa vauvaansa silittäen ja sanoen pehmeästi "Nuku vain, äiti on tässä, ei ole mitään hätää."

Logiikka siihen, millä perustein Moo on vauvojaan nimennyt, ei ole minulle valjennut. Nukkevauvojen nimiä on mm. Mauva, Hello Kitty ja Ankka. Logiikasta viis, mistäpä minä muutenkaan mitään tiedän.

Hupparihommia ja luistelua

Huppari Quiara-kaavalla kymmenvuotiaalle L:lle, koko 146/152.

Jenkkicollege Eurokankaan sitä HYVÄÄ collegea. Siirtokuva Töpselistä (eli Michas Stoffeckesta Saksasta) tilattu. Huppuun vielä Tilda-nauhasta rusetti tuomaan takapuolelle jotain ekstraa.

Tänä viikonloppuna ollaan harjoiteltu luistelemista. Kun seura oli hyvää, jäällä myös viihdyttiin mukavasti! Vielä se on hankalaa. Tämä luistelukerta oli Moon kolmas. Ensimmäisellä kerralla joulukuussa jäällä "viihdyttiin" minuutin verran. Toisella kerralla Moo pysyi jo pystyssä ajoittain ja tällä kolmannella kerralla potkukelkkaa työntäen Moo pääsi itse eteenkin päin.

 

Palapelitystä

Neiti Moo (nyt 3v 4kk) ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut motoristen taitojensa hienosäätämisestä esim. rakentelun muodossa. Legoja hänellä on, mutta leikkii niillä harvakseltaan. Itse pienenä leikin dublot löysiksi. Pienestä näpertelystä Moo kyllä tykkää esimerkiksi piirtämisen ja värittämisen muodossa. Tarrojen liimailu on ehdottoman POP, tietysti. Myös saksilla leikkaaminen inspiroi häntä. Nyt nousevana trendinä on ollut palapelit.

Nuppipalapelejä Moo teki pienempänä, mutta ei jaksanut erityisen kauaa niistä kiinnostua. Kuuden palan palapelit olivat vaikeita johonkin pisteeseen asti. Kun tämä piste ohitettiin, alkoikin vauhdikas nousukiito! Tällä viikolla Moo teki harjoittelematta 12 palan palapelin valmiiksi. Tästä innostuneena kaivoin vaikeampia palapelejä esille ja tadaa! niin näytti kasautuvan 24 palan palapelikin melko helponlaisesti. Ja voi sitä riemua, kun toinen saa palapelin valmiiksi <3 

Tein tänään hyvin löydökkään kirppiskierroksen. Palapelejä löysin neljä. Ne kaikki 2o palan palapeliä onkin tänään koottu jo monta kertaa.

Kieli keskellä suuta!

Tykkään itsekin palapeleistä. Tämän olen varmaan perinyt mummiltani, joka myös on kova palapelittäjä. Nyt en ole moneen vuoteen tehnyt suuria palapelejä -ymmärrettävästä syystä! Moo olisi nyt jo niin iso, ettei menisi härkkimään äidin palapeliä lattialle, joten voisi olla ihan kivaa vaihteeksi koota palapeliä. Siinä vain on aina se ongelma, että minnehän sen leväyttäisi... Nykyisessä asunnossamme ei minnekään, joten se siitä sitten.

Loppuun vielä kuva ilmapalloriemusta.

Kauppakeskuksessa oli lastenpäivä, jaossa ilmapalloja. Ja jes! mekin saatiin! Monesti on käynyt niin, että olemme olleet niin myöhään liikkeellä, että pallot ovat jo loppuneet. Po.P:ssa oli niin pelottava pelle jakamassa karkkipusseja, ettei Moo uskaltanut mennä sinne. Äitinsä tyttö, minäkin pelkään pellejä (paitsi Hermannia). Niissä on jotain kammottavaa. Onneksi mukana oli kuusivuotias kaveri, joka on niin avulias että haki Moollekin karkkipussin.

Mukava viikonloppu oli!