Postiluukun kolahduksia

Tänään kotiin tullessamme huomasin, että posti oli tuonut minulle kirjeen. Sen sisällöstä lisää kohta. Neiti Moo oli hyvin, hyvin pettynyt kun hänelle ei ollut tullut postia. Meillä Moo saa kyllä eniten kivaa postia, joten onhan se nyt kohtuullista, että äidillekin tulee joskus kivaa postia. Kotiintulon kunniaksi Moo siis rääkyi vartin heittäytyneenä eteisen lattialle dramaattisesti kun jäi postitta. Itse voisin harkita tuota rääkyheittäytymistä enemmän siinä tapauksessa, että saan sitä postia -posti kun enimmäkseen tuppaa olemaan niitä laskuja yms. toooosi odotettuja asioita.

Tämänpäiväinen postini ei ollut laskurääkyheittäytymistä vaativaa sorttia, ei! Ihana ystävä lähetti minulle tiedonannon siitä, että: 

 

 

Ihanaa!!!

Aivan täydellinen piristys ja päivänpelastus. Perjantai vain parani entisestään!

Ystäväni, ite olet mahtava! Kuten ovat kaikki ystäväni omina ihanina itseinään, omituisine ominaisuuksineen, lujine luonteineen, hersyvine hullutuksineen! Tietäkää olevanne mahtavia! Ollaan kaikki. (Vähäkö tää sopii täydellisesti tämän viikon positiivisen palautteen teemaani!)

Mahtavia ovat olleet myös ne Moon kivat postit, joita hän on saanut. Yksi niistä superkivoista posteista oli tämä:

 Muruhutun blogiarvonnasta Moolle voittamani hieno Maisa-mekko. Kuvan otin pikaisesti juurikuivuneesta mekosta. Vaikka tällä viikolla mekko on saatu, se on ehditty jo sotkea ja pestä, sillä mekko oli saatava päälle HETI kun posti sen toi ja seuraavana päivänä se olikin jo päiväkodissa esittelyssä. Mekko myös unohtui päiväkotiin ja kotona ilta sitten huudettiin mekon perään. Että applikaatio on todella osunut kohdalleen, Maisa on IN. 

Positiivista palautetta

Koska viimeksi annoit positiivista palautetta? Tähän kysymykseen havahduin äsken jäätelöpaketin äärellä.

Valittaminen on taitolaji, jotkut ovat tehneet siitä jopa taidetta -sellaista rumaa taidetta. En ole tässä heittämässä ensimmäistä tai toistakaan kiveä, en, osaan minäkin sen valittamisen taidon. Tosin omaksi "puolustuksekseni" mainitsen, että en valita ja rutkuta kaikesta mahdollisesta esim. hyvityksen toivossa.

Sananlasku "hyvä kello kuuluu kauas, huono vielä kauemmaksi" pitää paikkansa. Hyviä asioita pidetään monesti itsestäänselvyytenä. Ei kai sen niin pitäisi olla? Haastan itseni antamaan herkemmin hyvää palautetta. Ei se paljoa vaadi, että oman tyytyväisyyden sanoittaa esim. asiakaspalvelutilanteessa. Haastan sinutkin tällä alkavalla viikolla samaan! Saa tulla vaikka tähän blogiini kommentoimaan, kuinka yllätit itsesi antamalla positiivista palautetta sellaisessa asiassa, jossa et ole sitä ennen tajunnut ääneen antaa vaikka olet ollut tyytyväinen! 

No, se jäätelö. Tämä koko homma lähti siitä liikkeelle, että otin kurkkukipuni lievitteeksi (JOO JOO, se ON hyvä syy! :P ) Valion pakkajäätelöä (jep, suklaa-nougat) ja huomasin, että pakkaus oli muutettu takaisin sellaiseksi tavalliseksi läppäpäiseksi. Ilahduin, sillä mielestäni ne aukirevittävät pakkaukset olivat hanurista ja ne päädyt varsinkin repeilivät mielestäni miten sattuu. Ilahduin näin pienestä ja arkisesta aiheesta, *PIM* koin valaistumisen, menin nettiin antamaan Valion sivuille positiivista palautetta (ja perään marssin Blogistaniaan leuhkimaan hyvyydelläni ja vähintäänkin uudestisyntyneellä arvomaailmallani ;D  )

Jäätelönpehmeää alkavaa viikkoa siis kaikille ja tähän vielä loppuun (jos en nyt tätä sano niin vaikutan tökeröltä tuon kaiken jauhamiseni päätteeksi) kerron, että KIVA KU KÄVIT!