Ruskea on yksi lempiväreistäni. En kuitenkaan välittäisi katsella sitä näin keväisin canis lupus familiariksen tuottamassa muodossa. Mutta minun on pakko, ellen halua liikkua silmät kiinni. Jos liikkuisin silmät kiinni, canis lupus familiariksen tuottamaa ruskeaa kulkeutuisi kotiini kenkien pohjissa ja SE EI OLE KIVAA. Olen kokeillut. Tahtomattani. Valitettavasti.
Jännä homma se, että moni koiranomistaja on laiska. Minäkin olen laiska. Minulla ei ole koiraa. Minulla on jotain yhteistä muutamien koiranomistajien kanssa, nimittäin minuakaan ei kiinnosta ravata muovipussin kanssa koiran perässä/peräpäässä. Pidän koirista.*) En pidä sulavan lumen paljastamista paskakasoista.
Inhoan kissoja. Yksi hyvä puoli kissoissa on, ja se on niiden sisätiloissa sijaitseva paskalaatikko.
*****************************************
*) Koulutetuista. Tai jos aletaan saivartelemaan, niin varmaankin pitäisi sanoa, että pidän ihmisistä jotka kouluttavat koiransa. Eihän se koiran vika ole, ettei ihminen tajua asuvansa laumaeläimen kanssa.
Kuinka moni muu muuten inhoaa sitä, että kylään mennessäsi isäntäväen koira tulee haistelemaan haaroväliäsi ja kun itse vaivaantuneena yrität hätistää koiraa pois takapuolestasi, isäntäväki sanoo "Älä välitä, meidän Muffe on niin kiltti, ei se mitään tee!"? Minun tekee aina mieleni sanoa, että "Kyllähän se tekee! Koko ajan nytkin sen pää on hanurissani!".
