Yökylään Ikeaan?

Tähän en ollutkaan ennen törmännyt! HUIPPU idea, tääkin tahtoo!!! Tietääkö kukaan onko näitä järkätty koskaan Suomessa?

Posie patchwork -blogissa tähän törmäsin.

Pikkuompeluksia

Näköjään aloin minäkin väkertämään neuvolakortin kansia. Mukavaa puuhaa. Tosin sarjatyönä tuota EN alkaisi tekemään, muutama ehkä menee, mutta ärsyttäisi tehdä kovin monta putkeen, heh. Ensimmäisestä tuli kokeilukappale. Muistiin itselle: ota se hiton neuvolakortti malliksi mukaan kun alat tekemään sille sopivia kansia! Pöllökansiin siis mahtuu neuvolakortti, mutta juuri ja juuri. Kelakortinkin väli on pinkeä. Vihreästä tuli oikean kokoinen, se matkaa huomenna uudelle omistajalleen.

 

Neiti Moo rakastaa nukkejensa nukuttamista. Kaikenlaiset pikkupyyhkeet yms. ovat kulkeutuneet nukensänkyihin peitoiksi ja patjoiksi. Tein pari peittoa nukeille jämäpaloista. Vielä on työn alla muutama peitto. Tässä pari valmista:

 

Samalla vähän kokeilin erilaisia koristeompeleita in action. Kivaa välillä tehdä pikkuompeluksia. Meillä onkin tällä hetkellä tarpeeksi vaatetta Moolle, joten hänelle ei ole nyt työn alla mitään (ootellaas siis seuraavaa Ottobretä, siinä kuitenkin on kivoja kesävaatekaavoja...).

Tasa-arvopussukka?

Alunperin en aikonut tätä pikatyönä tehtyä pussukkaa edes postatakaan. Tämä on pussukka tytön leikkityökaluille. Ystäväni vaati postausta näillä sanoilla: "Lauantaina on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, joten postausta pussukasta, kiitos!". (Että tässä se nyt on päivän myöhässä.)

Kuvan pienuus selittyy sillä, että jouduin pienentämään kuvan kokoa, jottei applikoimassani jakoavaimessa oleva nimi näy :)

Aikuisen vääristynyt näkymä maailmaan

Oma tyhmyys maailman asoiden tolasta paljastuu (viimeistään) sitten, kun hankkii lapsia. Kaikenlaisia uskomuksia minullakin on asioista ollut. Esimerkiksi My Little Ponyt. Kun ne sairastuvat, kuvittelen niiden menevän eläinsairaalaan. Asia ei kuitenkaan ole näin. Ponit korjataan sahalla. Sitä, miksi näin on, en tiedä. Pakko minun silti on tähän uskoa, sillä kolmevuotias on hyvin varma asiastaan, enkä keksi mitään järkevää perustelua sillekään, miksi ne kaakit nyt pitäisi sinne eläinsairaalaan raahata! Tuleehan se tietysti halvemmaksikin korjata sahalla ja ruuvimeisselillä sairastunut poni. Liekö pientä kirurgin vikaa neidissä, kun minunkin polveni pääsi sahakäsittelyyn. En edes tiennyt polvessa vikaa olevan. Mutta vähänpä muutenkaan mistään mitään tiedän, sen olen huomannut.

Suosittelen kaikille lasten hankkimista! Tosin, suosittelevathan ihmiset huumeidenkäyttöäkin, (jaa, varmaan lähinnä niitä myyvät henkilöt...) tai Kim Jong ilin vallassaoloa (no, Rakas Johtaja itse ainakin). Lapset tuovat elämään järjestyksen (olet itse kaikessa viimeinen ja jos et pidä kylmästä ruoasta, kannattaa opetella pitämään) ja merkityksen (olet palvelija, piste). Lapsensaannin myötä suhteellisuudentajusi kokee huiman muokkausprosessin (oma p*skana oleva olkapääsi kestääkin  -kappas vain!- 15 kiloisen rimpuilevan säkin kantamisen, kun säkki/lapsi saa hätätiladraamakohtauksen keskellä Prismaa pikkusormen pipistä).

Jotenkin se on hirveän suloista seurata, kun lapsi touhuaa omiaan. Nyt 3,5-vuotiaana leikit ovat vain monipuolistuneet ja niitä seuratessa näkee myös sen, miten itse hoitaa lastaan. Moolle tärkeitä leikkejä ovat nukkeleikit. Hän hoitaa monia vauvojaan ja kutsuu itseään vauvojensa äidiksi. Vauvat hän laittaa nukkumaan samalla tapaa, kuin me laitamme Moon nukkumaan. On tosi liikuttavaa, kun Moo nukuttaa vauvaansa silittäen ja sanoen pehmeästi "Nuku vain, äiti on tässä, ei ole mitään hätää."

Logiikka siihen, millä perustein Moo on vauvojaan nimennyt, ei ole minulle valjennut. Nukkevauvojen nimiä on mm. Mauva, Hello Kitty ja Ankka. Logiikasta viis, mistäpä minä muutenkaan mitään tiedän.

Saletisti ei natsaa...

...nimittäin tämä kuvaaminen! Minä ja taskukamerani emme löydä yhteistä säveltä. Edellisen Ixukseni kanssa tulimme juttuun, tätä uutta en osaa käyttää. Raivostuttavaa. Odotellen siis eläkeikää, joilloin on aikaa opiskella kameroiden käyttöä...

Se, mikä natsaa, on tämä (taas!) Quiara-kaavalla tehty tunika. Kuten edellisessä postauksessa, tämäkin menee kymmenenvuotiaalle L:lle, koko 146/152 ja kangas Eurokankaan pehmeää jenkkicollegea.

 

Moon piti päästä testaamaan paitaa ja hippuloimaan ylisuuressa vaatteessa. Hoppari?

Hupparihommia ja luistelua

Huppari Quiara-kaavalla kymmenvuotiaalle L:lle, koko 146/152.

Jenkkicollege Eurokankaan sitä HYVÄÄ collegea. Siirtokuva Töpselistä (eli Michas Stoffeckesta Saksasta) tilattu. Huppuun vielä Tilda-nauhasta rusetti tuomaan takapuolelle jotain ekstraa.

Tänä viikonloppuna ollaan harjoiteltu luistelemista. Kun seura oli hyvää, jäällä myös viihdyttiin mukavasti! Vielä se on hankalaa. Tämä luistelukerta oli Moon kolmas. Ensimmäisellä kerralla joulukuussa jäällä "viihdyttiin" minuutin verran. Toisella kerralla Moo pysyi jo pystyssä ajoittain ja tällä kolmannella kerralla potkukelkkaa työntäen Moo pääsi itse eteenkin päin.