Prototyyppi

Mikä tämä on? Kuka keksii?

Helpottaako, jos siihen laittaa kynän asemiinsa?

Tää muuten sopii ihan perfectosti uusien upeiden työkenkieni kanssa!

  Kuva crocs.fi -sivulta

Postiluukun kolahduksia

Tänään kotiin tullessamme huomasin, että posti oli tuonut minulle kirjeen. Sen sisällöstä lisää kohta. Neiti Moo oli hyvin, hyvin pettynyt kun hänelle ei ollut tullut postia. Meillä Moo saa kyllä eniten kivaa postia, joten onhan se nyt kohtuullista, että äidillekin tulee joskus kivaa postia. Kotiintulon kunniaksi Moo siis rääkyi vartin heittäytyneenä eteisen lattialle dramaattisesti kun jäi postitta. Itse voisin harkita tuota rääkyheittäytymistä enemmän siinä tapauksessa, että saan sitä postia -posti kun enimmäkseen tuppaa olemaan niitä laskuja yms. toooosi odotettuja asioita.

Tämänpäiväinen postini ei ollut laskurääkyheittäytymistä vaativaa sorttia, ei! Ihana ystävä lähetti minulle tiedonannon siitä, että: 

 

 

Ihanaa!!!

Aivan täydellinen piristys ja päivänpelastus. Perjantai vain parani entisestään!

Ystäväni, ite olet mahtava! Kuten ovat kaikki ystäväni omina ihanina itseinään, omituisine ominaisuuksineen, lujine luonteineen, hersyvine hullutuksineen! Tietäkää olevanne mahtavia! Ollaan kaikki. (Vähäkö tää sopii täydellisesti tämän viikon positiivisen palautteen teemaani!)

Mahtavia ovat olleet myös ne Moon kivat postit, joita hän on saanut. Yksi niistä superkivoista posteista oli tämä:

 Muruhutun blogiarvonnasta Moolle voittamani hieno Maisa-mekko. Kuvan otin pikaisesti juurikuivuneesta mekosta. Vaikka tällä viikolla mekko on saatu, se on ehditty jo sotkea ja pestä, sillä mekko oli saatava päälle HETI kun posti sen toi ja seuraavana päivänä se olikin jo päiväkodissa esittelyssä. Mekko myös unohtui päiväkotiin ja kotona ilta sitten huudettiin mekon perään. Että applikaatio on todella osunut kohdalleen, Maisa on IN. 

Positiivista palautetta

Koska viimeksi annoit positiivista palautetta? Tähän kysymykseen havahduin äsken jäätelöpaketin äärellä.

Valittaminen on taitolaji, jotkut ovat tehneet siitä jopa taidetta -sellaista rumaa taidetta. En ole tässä heittämässä ensimmäistä tai toistakaan kiveä, en, osaan minäkin sen valittamisen taidon. Tosin omaksi "puolustuksekseni" mainitsen, että en valita ja rutkuta kaikesta mahdollisesta esim. hyvityksen toivossa.

Sananlasku "hyvä kello kuuluu kauas, huono vielä kauemmaksi" pitää paikkansa. Hyviä asioita pidetään monesti itsestäänselvyytenä. Ei kai sen niin pitäisi olla? Haastan itseni antamaan herkemmin hyvää palautetta. Ei se paljoa vaadi, että oman tyytyväisyyden sanoittaa esim. asiakaspalvelutilanteessa. Haastan sinutkin tällä alkavalla viikolla samaan! Saa tulla vaikka tähän blogiini kommentoimaan, kuinka yllätit itsesi antamalla positiivista palautetta sellaisessa asiassa, jossa et ole sitä ennen tajunnut ääneen antaa vaikka olet ollut tyytyväinen! 

No, se jäätelö. Tämä koko homma lähti siitä liikkeelle, että otin kurkkukipuni lievitteeksi (JOO JOO, se ON hyvä syy! :P ) Valion pakkajäätelöä (jep, suklaa-nougat) ja huomasin, että pakkaus oli muutettu takaisin sellaiseksi tavalliseksi läppäpäiseksi. Ilahduin, sillä mielestäni ne aukirevittävät pakkaukset olivat hanurista ja ne päädyt varsinkin repeilivät mielestäni miten sattuu. Ilahduin näin pienestä ja arkisesta aiheesta, *PIM* koin valaistumisen, menin nettiin antamaan Valion sivuille positiivista palautetta (ja perään marssin Blogistaniaan leuhkimaan hyvyydelläni ja vähintäänkin uudestisyntyneellä arvomaailmallani ;D  )

Jäätelönpehmeää alkavaa viikkoa siis kaikille ja tähän vielä loppuun (jos en nyt tätä sano niin vaikutan tökeröltä tuon kaiken jauhamiseni päätteeksi) kerron, että KIVA KU KÄVIT!

Omituisia ihmisiä liikkeellä!

Nykyajan ihmiset, me selkärangattomat matelijat? Varoitus, nyt seuraa valitusta ja ihmettelyä. Päällimmäisenä toive, että asia sujuu kuitenkin ihan smoothlysti...

Nimittäin, eilen tytön kanssa kaupasta lähtiessäni huomasin auton toisen kyljen naarmutetun. No, naarmu taitaa olla lievä sana kuvaamaan tuhoa. Läpi kuskin oven, jatkuen takaoven läpi ihan auton perään saakka kulkee noin kämmenen levyinen valkoinen skraidu. (Auto on sininen, joten on sitten tosi Leijona-huumaa autossa kun nykyään sinivalkoisena kulkee...)

Onnellistahan (ja selkärangallista) tässä on, että tekijä oli ymmärtänyt jättää puhelinnumeronsa tuulilasiini. "Ottaka yhteys. On sattunut vahinko puh xxxxxxxxxxxx". No, minähän otin:

- Nimelda Blööblöö tässä päivää, oletteko törmänneet autooni vai olitteko silminnäkijä tapaukselle?

- Minä se olin. Minun mieheni hoitaa asiaa huomenna. Hänen numeronsa on xxxxxxxxxxxx.

- OK. Mikä teidän miehenne nimi on?

- Hän kertoo sen itse huomenna.

- Selvä. Mikä teidän nimi on?

- Mieheni kertoo sen teille huomenna.

- Tekö ette pysty kertomaan itse omaa nimeänne?

- Mieheni kertoo sen huomenna. Näitä asioita ei hoideta nyt.

- Selevä juttu, kuulemiin!

Siis mitä?!!?!?!?!? Onko tämä keski-ikäiseltä/hivenen vanhemmalta kuulostava naisihminen joku salainen ninja-gentti, jonka henkilöllisyys on salattava hinnalla millä hyvänsä? Jos on, niin kovin hyvä hänen undercoverinsa ei ole, kun numerotiedustelusta pläsähti nimi ja osoite samantien.

Tänään soitin miehelle. Hänellä oli nimi. Hänen vaimollansakin oli nimi. Mies yritti vierittää syytä minun niskoilleni, että olisin parkkeerannut ahtaasti. No, en ollut. Ihan ruudussa olin. Mutta sillä ei ole oikeasti mitään väliä, hänen vaimonsa on naarmuttanut yksin seisovaa autoani. Mies aikoo käydä katsomassa autoani, mihin suostuin. Saa nähdä, millaista pullikointia on luvassa. Soitin kuitenkin varmuuden vuoksi poliisille ja kyselin toimintaohjeita siltä varalta, että syyllisyys ja naarmutus (on myös lommoja) kiistetään. Kiva poliisisetä oli luottavaisin mielin asian suhteen ja jos alkavat pullikoida korjauksen kanssa, pitää tehdä rikosilmoitus.

Että story continues...

Söpöys maximus!

Koossa 62, kaava Suuri käsityölehti 1/09, kankaana Michael Millerin Send in The Crowns. SÖPÖ! Kuvaan en saanut valitettavasti samaa söpöyttä kuin livenä mekossa on.

Nepparit sai laitettua paikallisessa lastentarvikeliikkeessä erittäin kohtuulliseen hintaan ja vaivattomasti. (Inhoan itse naputtaa vasaralla neppareita, joista vähintään kolmasosa menee kuitenkin vinksinvonksin.)

Neuvolakorttikansitehdas ollut myös käynnissä. (Bloggeri kääntelee taas kuvia. Muutenkin on toiminut miten sattuu jonkin aikaa, ilmeisesti muillakin.)

Bloggaustahtini on nyt ollut hidas (täh! onko mulla ollut oikea elämä!?!?!?!?! :D )

See ya later alligators!

Päiväkodin naamiaiset

Mitä tehdään, kun tajutaan seuraavana päivänä olevan päiväkodin naamiaiset? Joku kirppikseltä ostettu parin euron "hieno" prinsessapuku löytyi, mutta Moo ei sitä tykännyt pitää (ja äidin mielestä se oli ihan mauton ;) ). Moo halusi olla Helinä-keiju -Helinä is SO IN RIGHT NOW- joten sellaista vaatetusta sitten väsäämään! Aikaa annoin tälle luomukselle vartin verran valmistua sitten kun kangas siihen löytyi. Sattumalta ei ollut sitten tarpeeksi vihreää kangasta varastoissa (mikä on pienoinen ihme) joten jouduin soveltamaan. Pyörähdys miehen vaatekaapilla ei tuottanut tulosta, mutta omasta kaapista löytyi juuri oikean värinen  virttynyt paita (itse asiassa se oli ystäväni B. Wisserin paita, yeah, reilukerho on täällä!). Sakset käteen ja menoksi!

Kuten kaikki Helinä-keijunsa (1, 2  ja 3) katsoneet tietävät, tämä pieni kattilakeiju käyttää  asunaan puunlehdestä tekemäänsä mekkoa. Päätin lisätä Moon asuun hieman pituutta kolmevuotiaalle soveliaaksi, mahtaa itse Helinä melkoisesti viuhautella kun niin pienessä roiskeläpässä lentelee Keijupoukamassa..