Mitä on myötähäpeä? Millainen ihminen sitä tuntee, millainen ihminen ei tunne sitä? Miksi sitä tunnetaan?
Kun joku nolaa itsensä aivan megalomaanisen urpåsti, miksi ihmeessä toinen tuntee häpeää toisen puolesta? Vielä siinäkin tapauksessa (ja silloin ehkä vielä enemmän) kun itse urpå ei tajua hävetä tai ei huomaa mokanneensa/olleensa ääliö tai tökerö! Vai onko myötähäpeä sitä, että tuntee häpeää toisen kanssa? Mitä se häpeä on, kun itse urpå ei koe häpeää mutta minä koen? Ylimielistä paremmuudentunnetta siitä, että "olen parempi kuin tuo ja voi jessus olishan ton pitäny tajuta että NOLO kommentti, onneksi olen itse näin fiksu enkä lauo tollasia!"?...njää, en usko että se on ylimielisyyttä. Jos se olisi sitä, silloin ei tuntisi häpeää, näin minun logiikallani. Ilkkuisi mielessään vaan toisen ääliömäisyydelle.
Onko myötähäpeä samaistumista? "Onneksi en laukaissut itse noin typerää kommenttia, voisi sattua itsellenikin tuo nolo tilanne." Tämän samaistumisen teorian voisin niellä kyllä muuten, mutta kun myötähäpeää voi tuntea myös sellaista kohtaan, johon ei (ainakaan tietoisesti) samaistu ja josta ei pidä pätkääkään.
Vai onko se joku ryhmäjuttu? Johonkin samaan ryhmään kuuluva, joka laukoo typeryyksiä ja josta ei pidä, herättää myötähäpeän vyöryaaltoja. Onko se riittävä yhdistävä tekijä, että kuuluu samaan ryhmään? Ajatus, että minut ja tuo tollo luetaan samaan porukkaan? Esimerkiksi muutama suomalainen ulkomaalaisten keskellä, joukossa tollo suomalainen joka laukaisee typeryyden, useampikin suomalainen myötähäpeää tätä urpåa. Tai opiskelijayhteisössä yksi törppö, muita hävettää tämän tekoset, toivotaan että osaisi pitää naamansa kiinni.
Tähän väliin pikainen googlaus sanalle myötähäpeä ei avannut termin syvyyttä. Mietin, onkohan ilmiötä tutkittu. Melkein kaikkea on. Ehkä tätäkin. Jos löytyy superhypermaxiturbokultapläjäys tietoa myötähäpeästä, linkatkaa!
Ja mielelläni kuulen muittenkin näkemyksiä aiheesta!
4 kommenttia:
Mie, myötähäpeän mahatma, häpeän muitten puolesta juuri siksi että tiiän niin selvästi, miltä minusta samassa tilanteessa tuntuisi. Pystyn täysin kuvittelemaan itseni mokailijan kenkiin. Ja skaala on laaja, mutta Tuksua kohtaan en sentään tunne myötähäpeää (sääliä lähinnä). Kun on itse kykenevä aika sikamonenlaisiin mokiin, pystyy lähes aina samaistumaan toisten nolouksiin. En siis samaistu ihmisiin vaan tilanteisiin. Täysdaijukin voi tehdä jotain mikä voisi osua minunki nilkkaan...
B. Wisser
Mahatma Besser <3
Hikipedian ja urbaanin sanakirjan mukaan myötähäpeä näyttäisi olevan nimenomaan häpeän tunne toisen toilailuista ja erityisesti kun häpeän aiheuttaja ei itse älyä hävetä itseään.
Itse olen kyllä eniten tuntenut myötähäpeää tuossa sun kuvaamsaa ryhmäjutussa. Eli kaveri on laukaissut julkisella paikalla jotain, joka on saanut mut toivomaan olemaan jossain ihan muualla kuin samassa seurassa. Vaikka tuskin kai kukaan mua on kaverin sanomisista syyttänyt tai jos on, varsinainen urpo on tainnut olla itsekin ;) Älytöntähän se on toisten tekemisiä omasta puolesta hävetä, mutta jostain se tunne vaan kumpuaa. Yhden kaverin seuraa välttelin pari vuotta aktiivisesti muualla kuin kotioloissa, kun en koskaan voinut tietää mitä sieltä suusta milloinkin kimpoaa. Nyt onneksi joko kaveri on hieman viisastunut, tai sitten itse olen tullut noille tölväisyille kuuroksi tai muuten vaan lopettanut asiasta välittämisen. Mielenkiintoinen aihe kyllä tämä.
Taitaa mulla itelläki olla just sen laatusta myötähäpeä, että toivoo ettei itseä liitettäisi häpeänaiheuttajaan.
En ole niin "hyvä" ihminen, että minun kohdallani myötähäpeä tarkoittaisi toisen ihmisen empatisoimista/sympatisoimista, sillä tunnen myötähäpeää myös sellaisia kohtaan, joista en pidä.
Lähetä kommentti