Nykyajan ihmiset, me selkärangattomat matelijat? Varoitus, nyt seuraa valitusta ja ihmettelyä. Päällimmäisenä toive, että asia sujuu kuitenkin ihan smoothlysti...
Nimittäin, eilen tytön kanssa kaupasta lähtiessäni huomasin auton toisen kyljen naarmutetun. No, naarmu taitaa olla lievä sana kuvaamaan tuhoa. Läpi kuskin oven, jatkuen takaoven läpi ihan auton perään saakka kulkee noin kämmenen levyinen valkoinen skraidu. (Auto on sininen, joten on sitten tosi Leijona-huumaa autossa kun nykyään sinivalkoisena kulkee...)
Onnellistahan (ja selkärangallista) tässä on, että tekijä oli ymmärtänyt jättää puhelinnumeronsa tuulilasiini. "Ottaka yhteys. On sattunut vahinko puh xxxxxxxxxxxx". No, minähän otin:
- Nimelda Blööblöö tässä päivää, oletteko törmänneet autooni vai olitteko silminnäkijä tapaukselle?
- Minä se olin. Minun mieheni hoitaa asiaa huomenna. Hänen numeronsa on xxxxxxxxxxxx.
- OK. Mikä teidän miehenne nimi on?
- Hän kertoo sen itse huomenna.
- Selvä. Mikä teidän nimi on?
- Mieheni kertoo sen teille huomenna.
- Tekö ette pysty kertomaan itse omaa nimeänne?
- Mieheni kertoo sen huomenna. Näitä asioita ei hoideta nyt.
- Selevä juttu, kuulemiin!
Siis mitä?!!?!?!?!? Onko tämä keski-ikäiseltä/hivenen vanhemmalta kuulostava naisihminen joku salainen ninja-gentti, jonka henkilöllisyys on salattava hinnalla millä hyvänsä? Jos on, niin kovin hyvä hänen undercoverinsa ei ole, kun numerotiedustelusta pläsähti nimi ja osoite samantien.
Tänään soitin miehelle. Hänellä oli nimi. Hänen vaimollansakin oli nimi. Mies yritti vierittää syytä minun niskoilleni, että olisin parkkeerannut ahtaasti. No, en ollut. Ihan ruudussa olin. Mutta sillä ei ole oikeasti mitään väliä, hänen vaimonsa on naarmuttanut yksin seisovaa autoani. Mies aikoo käydä katsomassa autoani, mihin suostuin. Saa nähdä, millaista pullikointia on luvassa. Soitin kuitenkin varmuuden vuoksi poliisille ja kyselin toimintaohjeita siltä varalta, että syyllisyys ja naarmutus (on myös lommoja) kiistetään. Kiva poliisisetä oli luottavaisin mielin asian suhteen ja jos alkavat pullikoida korjauksen kanssa, pitää tehdä rikosilmoitus.
Että story continues...
3 kommenttia:
Joskus on vaan vaikea tietää omaa tai miehen nimeä (etenkin kun ei ole miestä), mutta luulis, että jos on mies, ni sen muistais :D Mutta joo, kerro miten kävi
Nää muistiasiat onki vaikeita...
Viimeisin muistamattomuus oli tämän miehen kyky muistaa sitä omaa rekkariaan. HUOH! No, tilanne on selvennyt tänään (kiitos MINUN!!!) ja asia etenee. Kivaa juu ite soitella puolitoista tuntia asian tiimoilta erinäisiin paikkoihin.
Olen TOSI ILOINEN siitä, että pääsen perjantaina näyttämään vahinkoa korjaamolle ja asia etenee. HUH HUH! Helepotuksen huokaus!
Kaikenmaailman säätämisen jälkeen naarmutukset on hoidettu kuntoon. Nopeaa toimintaa se ei ollut, mutta onneksi hoitui. Täytyy sanoa, että suurin kiitos siitä itselleni... Pikkuisen kouristi ja kyrsi koko episodissa se, että sain itse jatkuvasti soitella vakuutusyhtiöön ja korjaamolle ja oudolle ukkelille että hommat menivät eteenpäin. Tiedänpähän ainakin, etten koskaan ota tuohon vakuutusyhtiöön omia vakuutuksiani koskaan kun homma on tuollaista (vaikka mainoksensa leuhkivat toista).
Lähetä kommentti