Autolla ajetaan varo varovasti, joitain se ärsyttää stanasti!

Varoitus! Warning! Hälärm! Sisältää empiirispohjaista yleistämistä.

Ajokortti.

Se on hankittu mahdollistamaan sellaisen kuljetusmuodon käyttö, joka saattaa vaatia omaa toimintaa etenemisen takaamiseksi.

Ajokokemus.

Luo käyttövarmuutta ja lisää mahdollisuuksia toimia erilaisissa olosuhteissa. Ei lisäänny itsestään.

Ajotaito.

Kokemuksen, harjoittelun ja sisäsyntyisen viisauden yhdistelmä, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä takana olevien ajovuosien ja -kilometrien määrän kanssa.

Akka ratissa.
Määritelmä on riippuvainen akasta.


Ukko ratissa.
Määritelmä on riippuvainen ukosta.

Nyt kun kelit taas lauhtuivat, ajo-olosuhteet muuttuvat. Se on Suomessa sellaista; talven ei pitäisi yllättää autoilijoita. Jos Ecuadorissa sataisi vuorokauden aikana 20 senttiä lunta, siellä voitaisiin uutisoida talven yllättäneen autoilijat.

Pariskuntien autoilutottumukset ovat nyt syynini alla. Väitän, että useimmissa perheissä mies ajaa suurimman osan koko perheen yhdessä liikkumista matkoista. Oli se matka kauppaan tai kauemmas. En tiedä homo- ja lesboparien autokäyttäytymisestä, oletan perustamatta oletustani yhtään mihinkään, että myös näissä pariskunnissa on toinen osapuoli, joka sosialisoi autoilun oikeuden itselleen. Toivon olevani väärässä.

Pariskunta, jossa toinen aina ajaa ja toinen istuu aina kyydissä, on lyhytnäköinen. Puhun siis pareista, joilla kummallakin on ajokortti. Jos ei koskaan aio ajaa autoa tai ajotilanteen tullessa eteen kieltäytyy ajamasta, asia on mielestäni ok. Tietysti, miksi alunperinkään hankkia ajokorttia, jos ei sitä käytä? Ymmärrän sen, että liikenne pelottaa joitakin ihmisiä ja ajokortin hankinnan jälkeen ei uskallakaan ajaa. Pelko ja jännitys lisääntyy sitä mukaa, kun ajamaton aika lisääntyy.

Itse asia, johon tässä lätinälläni pyrin, on ajotaidon päivittämisen tarve. Miehet (yleistys! yleistys! yleistys!), jotka lähtökohtaisesti ajavat aina, tekevät hallaa vaimon ajotaidolle. Naiset, jotka eivät halua, viitsi tai vaadi ajaa, tekevät hallaa ajotaidolleen. Väitän kärjistäen, että kerran vuodessa ajava henkilö on suurempi liikenneriski kuin juuri ajokortin saanut.

Varsinkin ajamista jännittävillä kynnys lähteä ajamaan kasvaa ja kasvaa. Huono keli saattaa olla ensimmäinen asia, joka estää tällaisen ajajan lähtemisen. Eikä epävarman pitäisikään kylmiltään lähteä paskamaisimpien liukkaiden tai sohjon aikaan liikkeelle. Pitää olla hyvä tuntuma hyvällä kelillä ajamiseen, siten tietää ainakin jotain siitä, miten oma auto käyttäytyy. Helposti käy niin, että ensin ei uskalla ajaa huonolla kelillä, sitten ei uskalla ajaa enää hyvälläkään talvikelillä. "Joo, ajelen vain kesällä". Myös kesällä kelit voivat muuttua nopeasti: vesisade ei aina kerro itsestään etukäteen ja vesisateellakin on liukasta.

Vaikkei siihen ajamiseen olekaan hulluna, niin päivittäkää hyvät ihmiset sitä ajotaitoanne ja hankkikaa kokemusta eri keleistä! Harvoin ajava on turvallisuusriski niin itselle, läheisille kuin muillekin liikkujille silloin kun se ajo sitten tapahtuu.

Sinä aina ajava tai päällepäsmäri, joka vaadit aina saada ajaa milloin minkäkin "syyn" (täytyy testata autoa, renkaita, mankkaa, kululusta, penkin säätöä) varjolla: pää pois perseestä! Anna muidenkin ajaa, se on myös sinun ja läheistesi turvaksi että muutkin osaavat käsitellä sitä peltilehmääsi! Jokaisen autolla ajavan on hyvä tietää, miten se oma auto käyttäytyy juuri sillä hetkellä kun se on lähtemäisillään lapasesta, jotta mahdollisesti pystyy sen lapasestalähtemisen estämään.

Ja hyvät huomaavaiset aina ajavat, jotka ajavat siksi kun toinen ei aja: rohkaiskaa se toinenkin vähän useammin rattiin.

Te, jotka haluaisitte ajaa useammin kuin ajatte ja haluatte pitää tuntumaa autoon ja tiehen mutta ette saa kun toinen terrorisoi omilla ajohaluillaan, en osaa sanoa teille mitään.